Loppukirjoitus (22.5-23.5.15)

Noniin, nyt on selvitty kotiin pitkän reissun päätteeksi. Lähtö tosiaan oli vähän viiden jälkeen bussiasemalle ja Chris lähti aikaisemmin töistä voidakseen kuskata meidät sinne. Perille päästyämme lyötiin kättä päälle ja kiitimme Chrisiä huolenpidosta. Sitten odoteltiinkin vähän enemmän kuin piti bussia, joka oli puoli tuntia myöhässä. Bussimatka meni muuten ihan hyvin, mutta noin kahden ja puolen tunnin matkustamisen jälkeen piti vaihtaa kuskia. Lontoosta päin tuleva vaihtokuski oli kuitenkin myöhässä ja kuulutuksessa sanottiin, että matkaan tulee puolen tunnin tauko. Tauko venyikin sitten yli puoleentoista tuntiin, kun kuskilla oli lakisääteinen puolen tunnin tauko vielä senkin jälkeen, kun hän oli saapunut reippaasti myöhässä paikalle. Tässä vaiheessa meidän suunnitelma 00.30 lähtevän junan ottamisesta Victoria Stationilta Gatwickiin meni plörinäksi ja oli aika keksiä jotain muuta tekemistä, koska Teemu oli katsonut netistä Victoria Stationin menevän kiinni kahden aikoihin ja seuraavan junan tulevan vasta klo 03.30. Loppumatka bussilla mentiin ilman pysähdyksiä suoraan Lontooseen ja tässä välissä sain nukuttuakin muutaman tunnin.

Victoria Coach Stationilla olimme perillä noin 01.30. Keräsimme matkatavarat mukaamme ja rupesimme miettimään, missä kulutettaisiin muutama tunti. Sitten katsoimme yhden pysäkin taulua ja huomasimme. että kymmenen minuutin kuluttua lähtisi bussi suoraan Gatwickiin. Lähdimme sitten hirveällä kiirellä etsimään lippuautomaattia vain huomataksemme, että lipunmyynti kyseiseen bussiin oli jo sulkeutunut. Sitten Teemu keksi, että olemme Buckingham Palace Roadilla ja lyhyen kävelymatkan päässä olisi kyseinen pytinki koko komeudessaan. Päätimme sitten lähteä katsastamaan paikan ja vietimme siellä jonkun tovin ihailemassa maisemia ja pohtimassa meidän reissua. Harvemmin sitä pääsee näkemään tälläistä paikkaa kahden/kolmen aikaan aamuyöstä ilman minkäänlaisia turistirysiä! :) Bussin myöhästyminen oli siis onni onnettomuudessa, koska muuten tämä kokemus olisi jäänyt kokematta.

Buckingham Palacessa vierailun jälkeen kävelimme takaisin Victoria Coach Stationille. Meillä oli hyvä ajoitus, koska ovet olivat juuri aukeamassa. Ostimme junaliput automaatista ja onneksemme huomasimme, että tasan kolmelta tulee juna, joka pysähtyy myös Gatwickissa ja menimme sitten sillä lentokentälle. Lentokentällä selvitimme tiemme yllättävän nopeasti ja vaivattomasti sisäänkirjausten ja turvatarkastusten läpi ja menimme syömään italialaiseen ravintolaan aamupalaa, jonka jälkeen pyörimme kaupoissa ja kävimme myös vaihtojakson päätöksen kunniaksi juomassa yhdet lentokentän baarissa. Kokonaisuudessaan aika meni tosi paljon nopeammin, kuin mitä olisin kuvitellut ja meillä oli tosi paljon hauskempaa verrattuna siihen, miltä paluumatkan suunnitelma kuulosti paperilla. Oikeastaan vain viimeinen tunti oli sellaista tylsää odottelua, mitä olisi olettanut lentokentällä oleskelun olevan, mutta sekin meni suhteellisen nopeasti lähinnä sen takia, että töissä saattoi välillä tylsistyä paljon pidempiä aikoja. Lennollakin sain nukuttua jonkin aikaa, niin sekin meni suhteellisen nopeasti.

Lennon jälkeen perheeni olikin odottamassa minua ja automatka kotiin alkoi. Kotiin päästyäni syötiin hyvää ruokaa, annoin tuliaiset perheelleni ja kävin pitkästä aikaa nauttimassa saunan lämmöistä. Nyt kun saan tämän blogin kirjoitettua, onkin sitten varmaan jo nukkumaanmenoaika. :D

Tämän aterian voimin jaksoi ihan hyvin loppumatkan! :)

Kaksi kuukautta meni loppujen lopuksi todella nopeasti, vaikka paikka paikoin koti-ikävän myötä aika tuntui vähän matelevankin. Kokemuksesta jäi paljon tosi arvokkaita asioita käteen, niin hyvät jutut kuin sitten huonotkin. Paljon enemmän positiivista tässä reissussa on ollut kuin negatiivista, mutta molemmat asiat opettavat ihan yhtä paljon ja tulen muistamaan tämän kokemuksen koko loppuikäni. Nyt vaan sitten vielä maanantaina arviointikeskusteluun jännäämään, että kaikki tarvittavat paperit ovat mukana ja perjantaina onkin sitten ammattikoulusta valmistumisen aika, mitä odotan innolla, samoin kuin kaikkien kavereiden näkemistä ja tietenkin myös kesän tuloa. :) Kiitokset Hyrialle tästä hienosta mahdollisuudesta, sen pituinen se.

Kotiinlähdön aika (18.5-22.5.15)

Moro! Tänään on tosiaan viimeinen päivä täällä Plymouthissa ja odottelen jo innolla kotiinpääsyä. Paluumatkaan liittyen on viikon aikana tullut pari muuttujaa, eli alkuperäinen suunnitelma junalla matkustamisesta meni nenilleen. Syitä tähän on monia, muun muassa erittäin kalliit liput johtuen ensi viikon kansainvälisestä vapaapäivästä täällä Englannissa. Vaikka mentäisiinkin junalla, kuuluisi samaan reissuun myös kaksi erillistä bussimatkaa Lontoon sisällä ja siitä tulisi sellainen kiertoajelu, että ei kiitos. Muutenkin tuntuu, että Gatwickiin on tosi vaikea päästä suoraan ainakin täältä Plymouthista ja useat ihan hyvät vaihtoehdot poisulkeutuivat sen takia, että joko oltaisiin liian myöhään paikan päällä tai sitten saataisiin juosta vaihdosta toiseen. Joka tapauksessa homman nimi on nyt se, että bussimme lähtee klo 18, se on perillä Victoria Coach Stationilla puolen yön aikaan ja Gatwickissa olemme noin yhdeltä yöllä ja siellä odotellaan lentoa noin 8 tuntia. Noh, kyllä se aika saadaan varmaan kulumaan ihan suhteellisen nopeasti mutta pieniä torkkuja lukuun ottamatta valvomista kertyy nyt sen 30 h, eli kahvin ja energiajuomien suurkulutusta siis tiedossa! :D

Töissä mentiin nyt viimeiset päivät ihan suhteellisen normimeiningillä, ainoana erona on ollut se, että oltiin Teemun kanssa molemmat päivävuorossa yhtä aikaa paluumatkan järjestelyjen helpottamiseksi. Jos ei maanantaita lasketa, joka päivä on saatu lyödä kättä päälle eri työkavereiden kanssa hyvästien merkiksi. Ei nyt mitenkään erityisen rankkaa touhua, mutta kyllä jätkiä jää vähän ikävä. Pomo antoi meille läksiäislahjaksi piirroksen alueen kirkosta, paikallisia tummasuklaakeksejä, hänen nimikkokynänsä, nipun suosituspapereita tulevaisuuden työnhakua varten ja kortin, missä on kaikkien työkavereiden kuvat ja jäähyväisviestit. Varsinkin kortti oli tosi mukava yllätys ja se tulee varmaan säilymään mukana koko loppuelämäni ajan. Työpaikkamme oli kyllä kaikin puolin tosi mahtava ja kokemuksesta jäi paljon hyviä juttuja käteen.

 Minä, Teemu ja pomomme Alan

Ammattilaiset rivissä

Tänään oli vielä viimeinen tapaaminen Almond Vocational Linkin kanssa. Paikalla olivat myös kolme muuta suomalaista oppilasta ja he ovat myöskin Hyria Sakonkadun yksiköstä. Siisti sattuma! Tapaamisessa täytettiin viimeinen arviointilomake, mihin kirjoitimme ruoan huonosta laadusta, mutta muuten ei ollut valittamista ja pari hyvää sanaa laitoin myös työpaikkamme suhteen. Tämän jälkeen saimme sitten todistukset ja napsittiin pari yksilö- ja ryhmäkuvaa ja tapaaminen oli sitten siinä. Kävimme vielä syömässä muiden suomalaisten kanssa ja vaihdetiin kuulumiset ja ajatuksia vaihtojaksoon liittyen. Nyt ollaan meidän omassa huoneessa, pakkailut sun muut jutut valmiina ja odotellaan matkan alkamista.

Se oli sitten siinä. Kirjoitan vielä viimeisen blogitekstin, kun olen selvinnyt kotiin. Ensi kertaan siis!

Viimeistä viedään! (11.5-17.5.15)

Tosiaan nyt on toiseksi viimeinen viikko takana ja loppu alkaa pikku hiljaa häämöttämään. Tällä viikolla olin vähän laiska kirjoittamaan blogia, kun tuntui ettei ollut hirveästi asioita mistä kirjoittaa. Normiarkimeiningeissä on siis tämä viikko menty. 6 päivää olin tällä viikolla töissä, niin kuin oli sovittu ja aamuheräämiset tietenkin painoi, mutta se nyt vaan kuuluu elämään. Lauantai-sunnuntai -välisenä yönä tosin nukuin 12,5 h eli nyt jaksaa varmaan taas ihan hyvin viimeisen viikon työpäivät puskea läpi. :D

Viikon ainoana vapaapäivänä eli tänään kävimme taas Teemun kanssa Cremyllissä piipahtamassa, kun hän halusi mennä sinne. Tavalliseen tapaan syötiin hyvät safkat ja ihailtiin saaren näkymiä. Takaisin päin tullessa mentiin pientä maisemareittä pitkin, missä ei ole tultu ennen käveltyä. Sanoisin, että ihan hyvä tapa viettää viimeinen varsinainen vapaapäivä täällä Englannissa.
Tähän loppuun vielä muutama satunnainen huomio viikon tapahtumista ja kuvia tämän päivän reissusta:

Lämpötilat on noussut taas monena päivänä lähemmäksi 20 astetta, mikä on ollut ihan jees. Aamut tosin on ollut yleensä aika kylmiä ja sateisia ja torstaina varsinkin satoi ihan kaatamalla koko aamun ja aamupäivän. Minä onneksi sain jäädä sisälle hoitamaan ihmisten sisään- ja uloskirjauksen ja katsomaan, kun työkaverit seisoivat sateessa ottamassa ihmisiä vastaan. Samalla tietenkin itse seisoin täysillä puhaltavaa patteria vasten kuivattelemassa itseäni, kun ehdin kastua aivan läpimäräksi matkalla töihin. :D

Charlotta lähti perjantaina takaisin Belgiaan.

Kävin vaa'alla muutama päivä sitten ja painoa on tullut 4 kiloa lisää reissun aikana. Noh, ylimääräinen massa muuttuu lihaksiksi, kuhan pääsen takaisin Suomeen ja aloittamaan taas urheilemisen.

Torstaina olleessa Almondin tapaamisessa meni taas vähän pidempään kun normaalisti. Lähinnä puhuttiin paperihommista ja lähtöön liittyvistä asioista ja sen sellaisesta.

Lähdöstä puheen ollen menemme Plymouthista Lontooseen vähän ennen keskiyötä lähtevällä junalla. Matkalla on yksi vaihto, mutta parempi se, kuin 3 tunnin odotus jossain asemalla, niin kuin tänne päin tultaessa. Otetaan varmaan kabinetti, niin saadaan nukkua joku 3-4 h junamatkan aikana. Joka tapauksessa kahvia ja energiajuomaa tulee suurkulutettua kotimatkan aikana runsaasti.

Ilmeisesti Arthur Conan Doyle on asunut tässä talossa. En kuitenkaan menisi vahvistamaan väitettä ilman tarkempaa tietoa. :D

Toiseksi viimeinen viikonloppu (9.5-10.5.15)

Moro! Nyt alkaa viikonloppu pikku hiljaa olla paketissa ja huomenna taas aikainen herätys päivävuoroon. Viikonloppu on mennyt ihan hyvissä tunnelmissa. Tänään nyt ei ole jaksanut mitään oikeastaan tehdä sen lisäksi, että kävin lähikaupassa ostamassa itselleni lounasta, mutta eilen menimme pihviravintolaan ja pubiin niin kuin edellisessä kirjoituksessa lupailinkin.

Elikkä siis päivällä kävimme lounastamassa pihviravintolassa nimeltään JD Grill, joka on aivan keskustan kupeessa. Paikka oli varsinainen miesluola sisustuksen puolesta ja seinät oli täynnä esimerkiksi urheilujoukkueiden fanituotteita ja amerikkalaisten osavaltioiden autojen rekisterikilpiä. Aika jenkkimenoa siis, mikä on ihan asianmukaista tämän tyyppiseltä ravintolalta. Tilattiin Teemun kanssa hampurilaiset ja maistui kyllä aika mahtavalta. Jos joskus joku blogini lukijoista sattuu eksymään Plymouthiin, suosittelisin ehdottamasti, että käytte kyseisen paikan koeajamassa. :D

Illasta sitten tosiaan käytiin kävelymatkan päässä olevassa lähipubissa. Katsoimme siellä paikallisten keskellä Plymouthin jalkapallojoukkueen pudotuspeliä jonkun toisen kaupungin joukkuetta vastaan, jonka nimeä en nyt muista. Ihan ennen pelin viimeisiä minuutteja Plymouth oli häviöllä 3-0, mutta he onnistuivat tekemään 2 maalia viiden minuutin sisään, mikä nostatti kyllä tunnelman kattoon sekä paikan päällä, että pubin "kisastudiossakin". Täytyy kyllä sanoa, että vaikka en niin jalkapallosta välitä tai muusta urheilusta ylipäätään, jos ei lasketa kamppailu-urheilua ja koripalloa, englantilaisten fanien aikaansaama urheilujuhlatunnelma on kyllä aika huikeaa ja ihan omaa luokkaansa. Kyllä Suomessakin osataan kannustaa omiaan raivokkaasti, mutta siltikin. Joka tapauksessa tasoittavan maalin tekemiseen ei ihan riittänyt aika ja Plymouth hävisi 3-2. Pelin jälkeen joku bändi tuli soittamaan menevää rock-musiikkia pubiin ja kuunneltiin heitä sitten jonkun aikaa, kunnes päätettiin hipsiä kaupan kautta takaisin kotiin. Oli siis ihan jees ilta! :D

Sellaista meininkiä tänä viikonloppuna, loppuun vielä vähän kuvia:

Toinen iltavuoroviikko (5.5-8.5.15)

Morjens! Nyt on taas työviikko takana. Viikko on mennyt työn puolesta tavalliseen tapaan hiljaisissa merkeissä, mutta menoa on vähän haitannut jatkuva mahakipu, mikä taas johtuu todennäköisesti jo aikaisemmin haukkumastani ruoan laadusta. Vaikka olen yrittänyt lähes joka päivä jotain terveellisempää syödä, mikä on helpottunut muun muassa perheeni tuomien ruisleipien avulla, siltikin kun on syönyt melkein kaksi kuukautta suurimmaksi osaksi pelkkää valmisruokaa, olo on vähän hutera paikka paikoin. Noh, itse voin olosuhteisiin nähden ihan hyvin, mutta Teemu on ollut tosi kipeä maanantaista lähtien ja hän oli poissa töistä keskiviikkona. Onneksi hän voi nyt vähän paremmin, mutta mahapöpöstä olisi kiva päästä eroon ja kunnon ruokaa olisi hyvä saada.

Eilen oli taas Almondin viikottainen tapaaminen, mikä ei sujunut ihan yhtä nopeasti kuin aikaisemmat tapaamiset. Isäntäperheen Kathy oli ilmeisesti valittanut meistä ihan muutaman merkityksettömän seikan takia, esim. siitä, että hän en ei ole päässyt siivoamaan meidän huonetta, koska jompikumpi meistä on aina siellä ja briteille ominaisen kohteliaisuuden vaatimalla tavalla hän ei halua meitä huoneestamme häätää. Minusta on vaan epäkohteliaampaa olla itse puhumatta mitään ja laittaa joku muu kertomaan meille jostain itseään häritsevästä asiasta. Kun sitten heitimme vastapalloksi turhanpäiväisiin valituksiin sen, että meille on syötetty valmisruokaa koko tämä aika ja tämä on suoraan sanottuna ihan ahterista, saimme tavalliseen tapaan kuulla sepustuksen siitä, että Kathy tekee vuorotyötä ja sen on rankkaa ja ei ole aikaa kokata jne. Minusta tämä ei ole mikään tekosyy ja varsinkin, kun isäntäperhe itse ei syö samoja ruokia kuin me ja he työkseen ottavat opiskelijoita vastaan kotiinsa, luulisi että heillä olisi mahdollisuus tarjota meille kunnon ruokaa.

Noh, ei tässä enää kauaa tarvitse syödä sontasafkaa ennen kun pääseekin jo kotiin elämään terveellisemmin ja muiden opiskelijoiden blogeja lukiessa kyllä tajusi, että meidän murheet on aika pieniä ja asiat ovat normaalin elämisen suhteen ihan hyvällä mallilla. Ei siis viitsi liikaa valittaa pikkujutuista! :)

Viikonloppuna oli tarkoitus käydä pihviravintolassa syömässä ja käydä taas kaupoilla ja ehkä illasta sitten mennä paikalliseen pubiin. Viikonlopun jälkeen alkaakin sitten pitkä työputki ennen kotiin lähtöä, koska olen ensi viikon lauantaina töissä korvatakseni viimeviikkoisen ylimääräisen vapaapäiväni. Kyseisen viikonlopun jälkeen onkin sitten enää vain 5 varsinaista päivää jäljellä täällä Plymouthissa, joten kotiinlähtö onkin siis jo yllättävän lähellä ja ei tässä enää hirveästi mitään ehdi nähdä ja kokea ja vaikka muutama kiva paikka jääkin nyt näkemättä, olen silti todella tyytyväinen reissuun ja tähän kokemukseen ylipäätänsä.

Loppuun vielä muutama juttu minun perjantaistani:

• Joku lintu päätti pudottaa pommin minun työhousuilleni. Onneksi on toiset valmiina käytettäväksi! :D
• Tapasin tänään minua hieman nuoremman suomalaisen tytön työpaikallani. Hän opiskelee Plymouthissa ja tämä ilmeisesti liittyy jotenkin hänen uintiharrastukseensa (Uimareita ympäri maailmaa ravaa Millfieldsissä pitkin päivää, en sitten tiedä että opiskelevatko he nimenomaan Millfieldsissä olevassa koulussa, mutta minun tietääkseni koulu on yksityiskoulu pikkulapsille). Juttelimme siinä sitten hetken ja hänestä oli tosi mukavaa päästä puhumaan omalla äidinkielellään pitkästä aikaa ja varmasti vaihdetaan kuulumisia myös jatkossakin, jos mahdollisuus tulee.
• Minulle oli tänään pakattu homeinen voileipä mukaan iltaruoaksi. Tässä taas hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon isäntäperheen budjetista kuluu meidän ruokaamme ja kuinka paljon heitä ilmeisestikin edes kiinnostaa se, mitä me saamme suuhumme laitettavaksi. Täytyy viimeisellä Almondin tapaamiskerralla mainita oikeasti asiasta, nyt ei viitsi enää tässä vaiheessa mitään konflikteja aiheuttaa. Leipä kuitenkin jäi syömättä ja esimieheni oli mukava ja päästi minut varttia aikaiseimmin töistä pois, että ehdin käydä kaupassa ostamassa itselleni jotain ruokaa.

Sen pituinen se, ensi kerralla päivittelen blogia varmaankin sunnuntai-iltana. Meikäläinen kiittää ja kuittaa. :D

Huoneessa makoilua (2.5-4.5.15)

Pitkä viikonloppu takana ja huomenna on taas paluu töihin. Viikonlopusta minulla ei ole ihan hirveästi kerrottavaa, aika on mennyt pääasiassa lepäillessä meidän huoneessa. Mainitsemisen arvoisia asioita voisi kuitenkin olla:

• Lauantaina saatoin perheeni bussiin, niin kuin oli sovittu.
• Sunnuntaina oli tarkoitus mennä niihin juhliin, mistä Charlotta puhui. Juhlat eivät kuitenkaan olleet ihan sitä, mitä olimme odottaneet ja lähdimme aika nopeasti takaisin kotiin. Syitä, miksi emme oikein tykänneet menosta, on muun muassa:
• Musiikki oli liian lujalla
• Ihmiset olivat likaisia ja äänekkäitä ja heitä oli niin paljon, että emme olisi mahtuneet sisään minnekään.
• Tänään Teemu heräsi mahatautiin ja hän on ollut huonovointinen koko päivän. Olen parhaani mukaan yrittänyt helpottaa hänen oloaan. Uhkaili kuitenkin kovasti olevansa työkykyinen huomenna, mutta saa nähdä.

Sunnuntaina ennen kotiinmenoa kävimme mäkkärissä ja otin sieltä suklaahippujääkahvin, mitä ei saa Suomesta. Paras juttu tänä viikonloppuna! :D

Ei minulla muuta tällä erää, ensi kertaan siis!

Vieraat poistuvat (30.4-1.5.15)

Nyt on viikon vapaapäivistä ja hyvästä seurasta nautittu ja vieraideni lähtö koittaa huomenna aamulla. On ollut tosi mukavaa nähdä perhettä pitkästä aikaa ja päästää heidät sisälle ns. "omaan kokemukseensa" ja siihen, mitä on puuhaillut koko tämän ajan. Yritin parhaani mnkaan toimia hyvänä "paikallisoppaana" ja heidän puheistaan päätellen olen onnistunutkin siinä. Seuraavaksi vähän torstain ja perjantain kuulumisia:

Torstaina menin normaalisti töihin ja vieraani tulivat käymään työpaikallani vähän ennen lounasaikaa. Joimme kahvi- ja teekupposet pomoni ja työkavereideni kanssa, jonka jälkeen vein heidät kävelylle alueella. He toivat pyynnöstäni mukanaan suomalaisia herkkuja, kuten Fazerin suklaita ja muita makeisia sekä tietenkin suomalaisten bravuureja; turkinpippureita, ruisleipää ja salmiakkia. Fazerin tuotteet menivät kaupaksi, mutta turkinpippurit, ruisleipä ja salmiakki olivat kuulemma pahinta roskaa, jota he ovat suuhunsa laittaneet. Tämä ei sinänsä yllätä ja ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoisia. :D 

Pomoni olisi tarjonnut minulle loppupäivän vapaaksi, kun tulimme takaisin kierrokselta, mutta en kehdannut ottaa tarjousta vastaan, kun tällä viikolla ei ole tullut hirveästi vietettyä aikaa töissä. Täytyy kyllä sanoa, että minua ärsyttää Teemun puolesta, kun hänelle ei ole annettu vapaata vaikka minä olen saanut rellestää rauhassa. Asiasta varmaan kannattaisi puhua pomolle.

Tänään minulla oli vapaapäivä ja kävimme ostoksilla Plymouthin ostoskeskuksessa Drake's Circuksessa. Ostin paljon uusia, halpoja ja kaiken lisäksi tosi kesäisiä vaatteita, joten niitä kelpaa käyttää sitten, kun palaan Suomen kesään. Illasta kävelytin heitä vielä Barbicanissa ja sovittiin, että tulen huomenna saattamaan heidät. Sitten onkin pitkä viikonloppu, jonka jälkeen alkaa iltavuorot. Ensi kertaan!